Mukavuusalueita

Kotoutumisen teemaan liittyvässä kolmannessa työpajassa käsittelimme kulttuuritietoista opetusta ja ohjausta. Kulttuuritietoisuus, herkkyys kulttuurin vaikutuksen tunnistamiselle asenteissa ja vuorovaikutuksessa ovat tärkeitä ominaisuuksia ohjaustyötä tekevällä, etenkin jos nämä erot ovat niin keskeisessä roolissa kuin ne maahanmuuttajatyössä ovat. Työpajan keskusteluissa kulttuurien erilaisuus ja sen tunnistaminen tulivatkin usein esille. Yhtenä aiheena käsittelimme kulttuuriin liittyviä yksilöllisiä asenteita.

Kulttuuriset mukavuusalueet ovat niitä näkymättömiä kehiä, jotka ympäröivät meitä. Kehien sisällä on kokoelma asioita, joihin meillä on tunnepitoinen suhde. Lähimpinä ovat asiat, joita arvostamme; seuraavaksi ne, jotka hyväksymme ja uloimpana ne, jotka siedämme. Lisäksi on olemassa niiden alue, johon liittyvät asiat ovat meille enemmän tai vähemmän yhdentekeviä sekä vaikeasti siedettävien asioiden alue. Kulttuurin mukavuusalueisiin liittyy tiedostettuja elementtejä, kuten julkilausuttu arvomaailma; mutta myös tiedostamattomia, esim. kansalliseen historiaan ja sukupolvelta toiselle periytyviin normeihin kietoutuvia elementtejä.

Entä asiat, joita meidän on vaikea sietää? Koska ne synnyttävät epämukavia tunteita, pelkoa, hämmennystä, ärtymystä ja vihaa, ne sijoittaa mielellään pois välittömästä elinpiiristään. Joskus joudumme kuitenkin kohtaamaan asioita, jotka eivät ole meille mieluisia. Silloin joudumme valitsemaan suhtautumistapamme. Käyttäydymmekö tunteidemme ohjaamina sen kummemmin pohtimatta, mistä ne kumpuavat? Vai pysähdymmekö pohtimaan, mitä sellaista arvokkaana pitämäämme uusi asia meissä loukkaa, että koemme epämukavuutta?

Monesti kysymys on tiedon puutteesta. Kun asioille löytyy perustelut, se näyttäytyy vähemmän outona, ja samalla kun se tulee ymmärrettävämmäksi, sen pelottavuus vähenee. Vain suostumalla vuorovaikutukseen (erilaisten) toisten kanssa voi tulla tietoisemmaksi omista kulttuuriin liittyvistä tunteistaan ja asenteistaan. Näin suostuu kehittämään kulttuurisensitiivisyyttään. Tämä prosessi on väistämättä molemminpuolinen: aidossa dialogissa molempien osapuolien ymmärrys laajenee. Ja vaikka omat arvostukset eivät radikaalisti muuttuisikaan, vaikeasti siedettävien asioiden alue supistuu, mikä avartaa henkistä elämänpiiriä. "Vaikka minä elän ja toimin näin, tuolla toisellakin tavalla voi elää ja toimia."