tiistai 28. helmikuuta 2017

Osallisuuden kokemus rakentaa siltaa



Kainuun polku -hankkeen Kotoutuminen-teeman ensimmäisessä työpajassa pohdittiin osallisuutta, mitä se tarkoittaa maahanmuuttajan elämässä ja miten sitä voisi vahvistaa. Kunhan olimme pääseet yksimielisyyteen siitä, mitä osallisuus sanana tarkoitti (onkohan tämä sitä sosiologista slangia?!), löysimme runsaasti asioita, jotka haastavat maahanmuuttajien osallisuuden kokemusta, sitä miten he kokevat olevansa osa ympäröivää yhteiskuntaa. Osallisuuden kokemusta synnyttäviä tekijöitä ovat tunne hyväksytyksi tulemisesta, tunne tasa-arvioisuudesta ja vaikuttamismahdollisuudesta omiin ja yhteisiin asioihin ja tunne mahdollisuudesta olla tarpeellinen.


Osallisuuden kokemuksen syntymisen keskeisenä edellytyksenä on kielen oppiminen. Ilman yhteistä kieltä vuorovaikutus ja ymmärretyksi tuleminen on haastavaa. Toisaalta myös kulttuuriset erot, omat totutut tavat ja asenteet, jotka eroavat ympäristössä vallitsevista tavoista ja asenteista, vaikeuttavat kokemusta ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta. Se miten onnistutaan erilaisten kulttuuristen odotusten yhteensovittamisessa ja erilaisuuden hyväksymisessä, vaikuttavat siihen, miten osallisuuden kokemus rakentuu. Tämä voi olla myös useamman sukupolven mittainen prosessi.


Miten sitten tukea osallisuuden syntymistä? Työpajassa kuultiin useita esimerkkejä siitä, miten tavallisten ihmisten kohtaamiset arkisten asioiden parissa tarjosivat tilaisuuksia kokea kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista. Jo silloin kun yhteistä kieltä ei vielä ollut, oli mahdollista tehdä asioita yhdessä, näyttää ja opettaa toinen toisilleen asioita. Selvää on, että ilman kielen hallintaa osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään jää vaillinaiseksi, joten kielen oppimisen tukeminen on keskeisessä osassa - opiskelutavat voivat olla kuitenkin moninaisia. Myös kulttuuritulkit ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen maahanmuuttajien tukena voisivat helpottaa uuteen ympäristöön sopeutumista. Ehkä myös meidän suomalaisten olisi hyvä kuulla joskus siitä kokemusmaailmasta, josta käsin maahanmuuttajat katselevat tätä Suomi-nimistä ympäristöä. Se voisi säästää monelta väärinkäsitykseltä ja turhalta törmäykseltä.


Ai niin: Työpajan päätteeksi teimme oman lupauksemme osallisuuden vahvistamiseksi. Minulla se oli: "Seuraavassa kohtaamisen mahdollisuudessa otan tilaisuuden vastaan."

tiistai 7. helmikuuta 2017

Miten suhtaudun erinäköiseen ihmiseen?


Meillä ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä uusia asioita. Toiset meistä ovat innolla kokeilemassa ja tutkimassa uutta, kun toisille uuden asian kohtaaminen voi tuntua epämukavalta, jopa pelottavalta. On helpompi pysytellä vanhassa ja tutussa.
Kadulla vastaantuleva erivärinen, mahdollisesti suomalaisesta pukeutumistyylistä poikkeavasti pukeutunut ihminen herättää meissä usein huomiota ja erilaisia tunteita. Usein mieleen nousee kysymys: mistä tuo ihminen on tullut? Miksi hän on tullut tänne? Tunne voi olla myös harmistunut: taas maahanmuuttaja. Tekevätköhän nuo koskaan mitään hyödyllistä täällä? Toisaalta tunne voi olla sääliä: uutislähetysten myötä tunnemme olosuhteet, joista he ovat lähteneet. He ovat paossa olosuhteita, jotka ovat tavallisen elämän viettämiselle mahdottomat ja jopa hengenvaaralliset.
Kadulla kohtaamisesta on vielä matkaa siihen, että todella kohtaisimme heidät niin että voisimme sanoa tietävämme heistä jotain. Erilainen ulkomuoto ja yhteisen kielen puuttuminen synnyttävät helposti muuria, jonka ylittäminen vaatii viitseliäisyyttä ja halua haastaa omia oletuksia. Tilaisuudet yhteiseen tekemiseen ja keskusteluun ovat mahdollisuuksia ylittää muuri tai ainakin kurkistaa sen yli. Havainto, että toinen ajattelee ja tuntee samoja asioita, saa unohtamaan ulkoiset eroavaisuudet. Stereotyyppiset oletukset vaihtuvat yksilön tuntemiseen, jonka persoonallisista piirteistä joko pidämme tai emme pidä, kuten suomalaistenkin tuttaviemme kohdalla.
AIKOPAn Kainuun polku -hankkeen seminaaria varten tehtiin videoituja haastatteluja, joissa maahanmuuttajat kertoivat itsestään ja ajatuksiaan Suomesta ja tulevaisuudestaan . Eräs haastatelluista kertoi arvostavansa Suomessa eniten puhdasta ilmaa ja Suomen hallitusta. Hänen suurin toiveensa oli saada työtä ja oppia suomen kieli. Poikkeavatko nämä toiveet ja mielipiteet lopulta kovinkaan paljon suomalaisten ihmisten ajatuksista?