Miten suhtaudun erinäköiseen ihmiseen?

Meillä ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä uusia asioita. Toiset meistä ovat innolla kokeilemassa ja tutkimassa uutta, kun toisille uuden asian kohtaaminen voi tuntua epämukavalta, jopa pelottavalta. On helpompi pysytellä vanhassa ja tutussa.

Kadulla vastaantuleva erivärinen, mahdollisesti suomalaisesta pukeutumistyylistä poikkeavasti pukeutunut ihminen herättää meissä usein huomiota ja erilaisia tunteita. Usein mieleen nousee kysymys: mistä tuo ihminen on tullut? Miksi hän on tullut tänne? Tunne voi olla myös harmistunut: taas maahanmuuttaja. Tekevätköhän nuo koskaan mitään hyödyllistä täällä? Toisaalta tunne voi olla sääliä: uutislähetysten myötä tunnemme olosuhteet, joista he ovat lähteneet. He ovat paossa olosuhteita, jotka ovat tavallisen elämän viettämiselle mahdottomat ja jopa hengenvaaralliset.

Kadulla kohtaamisesta on vielä matkaa siihen, että todella kohtaisimme heidät niin että voisimme sanoa tietävämme heistä jotain. Erilainen ulkomuoto ja yhteisen kielen puuttuminen synnyttävät helposti muuria, jonka ylittäminen vaatii viitseliäisyyttä ja halua haastaa omia oletuksia. Tilaisuudet yhteiseen tekemiseen ja keskusteluun ovat mahdollisuuksia ylittää muuri tai ainakin kurkistaa sen yli. Havainto, että toinen ajattelee ja tuntee samoja asioita, saa unohtamaan ulkoiset eroavaisuudet. Stereotyyppiset oletukset vaihtuvat yksilön tuntemiseen, jonka persoonallisista piirteistä joko pidämme tai emme pidä, kuten suomalaistenkin tuttaviemme kohdalla.

AIKOPAn Kainuun polku -hankkeen seminaaria varten tehtiin videoituja haastatteluja, joissa maahanmuuttajat kertoivat itsestään ja ajatuksiaan Suomesta ja tulevaisuudestaan . Eräs haastatelluista kertoi arvostavansa Suomessa eniten puhdasta ilmaa ja Suomen hallitusta. Hänen suurin toiveensa oli saada työtä ja oppia suomen kieli. Poikkeavatko nämä toiveet ja mielipiteet lopulta kovinkaan paljon suomalaisten ihmisten ajatuksista?